Oppitunnit 8 & 9: Audiokoodaus

• Audiosignaalin bittinopeus
• riippuu näytetaajuudesta, bittimäärästä, kanavamäärästä sekä synkronointi- ja virheenkorjausmenetelmästä
• bittinopeus ilman pakkausta = kanavamäärä * bittimäärä (+ mahd. lisäbitit) * näytetaajuus
• Audiosignaalin pakkaaminen
• tarve bittimäärän pienentämiseen
• häviötön pakkaus
• vähennetään bittimäärää muuttamatta signaalia
• alkuperäinen signaali palautettavissa
• perustuu koodikirjan rakentamiseen
• usein esiintyville näytteille lyhyt koodi, harvoin esiintyville pitkä
• pakkaussuhde yleensä vaatimaton
  
• häviöllinen pakkaus
• signaalin huononeminen sallitaan
• käytetään hyväksi ihmiskorvan ominaisuuksia: mitä ei ihminen kuule, sitä ei tarvitse ottaa mukaan
• pakkaussuhde jopa 1:10
• käytetään paljon, yleisimpänä mp3 ja digi-tv
• Erot puheenkoodaukseen
• puheenkoodauksessa signaalin luonno tunnetaan (ihmisääntä)
  
• audiokoodauksessa äänimateriaali voi olla mitä tahansa
• audiokoodauksessa ei riitä puhekoodauksen laatu (musiikissa koodausvirheet eivät saa kuulua)
• Psykoakustiikka
• poistetaan se mitä ei kuulla
• psykoakustiset ilmiöt
• kriittiset kaistat
• taajuusalueet jotka kuulo käsittelee kokonaisuuksina
• kuulokynnys
• äänenpaine jonka alle jäävää ääntä ihminen ei kuule
• peittoilmiö
• voimakas ääni peittää hiljaisemmat
• MPEG-standardit
• tunnetuimmat standardit MPEG-1 ja MPEG-2
• lisäksi MPEG-4, MPEG-7 ja MPEG-21
• MPEG-1 layer 3 eli MP3
• yleinen tapa lähes CD-tasoisen äänen tehokkaassa pakkauksessa
• kehittyneempi psykoakustinen malli, kuin layer 1:ssä ja 2:ssa
• lopullisen bittivirran Huffman-koodaus
• CD-laadun bittinopeus alle 10% alkuperäisestä
• MPEG-2 AAC
• "seuraavan sukupolven audiokoodekki"
• mp3:n äänenlaatu 30% pienemmällä bittinopeudella
• monikanavaääni (1-48 kanavaa, 0-16 efektikanavaa)
• parempi taajuusresoluutio
• monen symbolin Huffman-koodaus
• siistimpi kehysten vaihto
• aika-alueen kohinanmuokkaus
• Muita standardeja
  
• AC-3 eli Dolby Digital
• 5.1-elokuvaääni (left, center, right, left-surround, right-surround ja LFE)
• Dolby E
• Sony ATRAC
• Microsoft WMA
• RealNetworks G2 Music Codec
• Lucent PAC ja EPAC
  

Oppituntien aihe oli ehkä muita tutumpi jo valmiiksi joten tässä ei niin paljon uutta tullut kuin edellisissä. Bittinopeudet ja muut on näin puhelintekniikkaa opiskelleelle jo tuttua puuhaa, kuten puheen pakkaaminenkin. MPEG-standardit olivat taas tuttuja multimediateknologian puolelta. Myös ihmiskorvan heikkouksien hyväksikäyttö on jo tullut tutuksi. Tällä kertaa meni siis aika paljon vanhoja kerratessa. Hyvä kertausta silti. Tärkeitä asioita nämä pakkaamiset.

Oppitunti 7: Digitaaliset kaikualgoritmit

• Jäljitellään äänen käyttäytymistä huonetilassa
  
• Käyttötarkoitukset:
• Tilantunnun lisääminen äänitteisiin
• Tilan akustiikan simulointi
• Huoneen impulssivaste
• 1. vaihe: Suora ääni
• viive yleensä 20-200 ms
• simulointi: viive ja vaimeneminen
  
• 2. vaihe: Varhaiset heijastukset
• n. 50-100 ms suoran äänen jälkeen
• simulointi: harva FIR-suodin (suurin osa kertoimista nollia), erittäin pitkä viivelinja
  
• 3. vaihe: Jälkikaiunta
• simulointi: IIR-suodin, takaisinkytkentää ja pitkiä viiveitä
• Digitaalinen levykaiku
• erityisesti laulajille käytetty
  
• analoginen versio oli rautalevy, jonka toisella puolella kaiutin ja toisella mikrofoni
• kokopäästökampasuotimia sarjassa, aikamuuttuvia viivelinjoja ja takaisinkytkentöjä
• Viive
• viivepiirejä rinnankytkettynä
• useamman viiveen saamiseksi lisätään viivepiirejä

Kaikualgoritmit ovat myös hyvin yleisiä kaikessa audiossa mutta erityisesti musiikissa. Oppitunti auttoi oppimaan, että kaikki kaiku ei ole suinkaan samaa vaan on useita eri kaikulajeja. Ehkä tulee nyt kuunneltua musiikkiakin eri tarkkuudella. Sinänsä nuo algoritmit meni vähän "ohi", mutta yleisesti tekniikoista tuli opittua jonkin verran.

Oppitunti 6: Digitaaliset äänitehosteet

• Lisäävät vaihtelua ja elävyyttä sähköisiin ääniin
• Käytetään joka puolella arkisessa äänessä (radio, TV, elokuvat, musiikki...)
• Esimerkkejä tehosteista:
• Flanger
• soitetaan kahta samanlaista nauhaa samanaikaisesti ja hidastetaan toista
• digitaalisesti signaali syötetään aikamuuttuvaan viivelinjaan ja summataan alkuperäisen kanssa
• viivelinjan pituutta moduloidaan matalataajuusoskillaattorilla
• saattaa kadottaa äänen
  
• Phaser
• vähän niinkuin flanger, mutta ei viivelinjaa vaan vaihesiirto
  
• kokopäästösuodatettu signaali yhdistetään alkuperäiseen
• ei kadotusvaaraa
• Chorus
• tehdään yhdestä äänestä monta
• esim. useita myötäkytkentöjä eri viiveillä ja vahvistuksilla
• Muita tehosteita:
• Vibrato
• ei alkuperäistä ääntä läpi eikä takaisin kytkentää --> vibrato
  
• Tuplaus
• Kaiku
• pitkä viive (> 50 ms)
  
• Stereotehosteet
• moduloidaan viiveitä eri vaiheissa eri stereokanaviin
  
• Kompressio & ekspandointi
• ei oikeastaan tehoste vaan työkalu
• pienennetään/suurennetaan dynaaminen alue
  
• Vokooderi
• robottiääni
  
• Taajuusmuunnin
• muutetaan perustaajuutta muuttamatta äänen tempoa
  
• Wah-wah
• käytetään yleisesti kitaran soiton yhteydessä
• korkeita ja matalia ääniä lisätään vuoronperään
  
• Enhancer
• lisätään harmonista säröä
  
• Särö
• signaalitasosta riippuva vahvistus (aaltomuotoilu kulmikkaaksi)
  
• Puhelinsoundi
• kaistanpäästö- ja alipäästösuodatus
  
• "Cher"
• perustaajuuden kvantisoitu korjaus
  

Tehosteet ovat ehkä nykyisin jo niin arkipäivää ettei niitä tule edes ajatelleeksi sen tarkemmin. Lähes aina kun nykyisin vain digitaalista ääntä kuulee on mukana jonkun sortin efekti. Siksi onkin tärkeä muistaa että kunkin efektin takana on joku tietty tekniikka eikä kyseessä ole vain napin painaminen äänenmuokkausohjelmassa. Hyvä paketti tehosteista ja tekniikoista.

Tehtävä 3: Q-arvojen laskentaa

Ekvalisaattorin asetusten Q-arvo (hyvyysluku) saadaan laskettua jakamalla näytteen keskitaajuus kaistanleveydellä.

a) Keskitaajuus 200, -3 dB taajuudet 150 ja 250

Q = 200/(250-150) = 2 ,(okt. = 1,4144)

b) Keskitaajuus 2000, -3 dB taajuudet 1500 ja 2500

Q = 2000/(2500-1500) = 2 ,(okt. = 1,4144)

c) Keskitaajuus 1000, -3 dB taajuudet 200 ja 1800

Q = 1000/(1800-200) = 0.625 ,(okt. = 0,442)

Oppitunti 5: Digitaalinen äänisynteesi

Tämä oppitunti käsittelee digitaalisen äänisynteesin historiaa ja eri tekniikoita. Tässä pieniä huomioita aiheesta:

• digitaalisen äänen tuottamista laskennallisesti, keinotekoisesti
• tavoite: musikaalisen äänen tuottaminen tyhjästä
• äänisynteesin perusongelmat
• äänen laskeminen tehokkaasti
• luonnonmukainen äänisynteesi vaatii monimutkaisen järjestelmän
• ohjelmointi hankalaa
• synteettisen äänen soittaminen
• synteettinen ääni tylsää ilman ohjausta
• 
  
• vanha luokittelu
• lineaariset menetelmät
• aaltotaulukkosynteesi
• ensimmäinen digitaalinen synteesimenetelmä
• talletetaan yksi periodi ääntä ja toistetaan sitä
• usean aaltotaulukon tekniikat
• aaltomuotojen ristiinhäivytys
• aaltopinotekniikka
  
• additiivinen synteesi
• tuotetaan ääntä yhdistämällä siniaaltoja
• Fourier-analyysin käänteisoperaatio
• edut:
• kaikkien äänten tekeminen mahdollista
• haitat:
• datan suuri määrä
• kohinaisen äänen tuottaminen vaikeaa
• vähentävä synteesi
• käytettiin alunperin analogisissa syntetisaattoreissa
• edut:
• laskennallisesti halpa tapa tuottaa paljon harmonisia
  
• verhokäyrän säätely helppoa
• haitat:
• epäharmonisten äänten tuottaminen hankalaa
• yksittäisten harmonisten amplitudia ei voi säätää
• raesynteesi
  
• epälineaariset menetelmät
• FM-synteesi
• sekä kantoaalto että modulaatioaalto ovat äänitaajuusalueella
• laskennallisesti halpa tapa tuottaa paljon harmonisia
• siniaaltoon tuotetaan nopea vibrato
• aaltomuotoilu synteesi
• diskreetit summalausekkeet
• kehämodulointi
• vaihemodulaatio
  
• uusi luokittelu
• abstraktit algoritmit
• FM-synteesi, aaltomuotoilu, vähentävä synteesi...
• laskennallisia temppuja, joilla saadaan aikaan ääntä
• usein yksinkertaisia tekniikoita, joilla saadaan kiinnostavia ääniä
  
• äänitteiden käsittely
• Musique concréte, aaltotaulukkosynteesi, sämpläys...
• talletetaan digitaalisesti jotain ääntä, muokataan sitä ja toistetaan
• nykyisin sämpläys suosituin äänisynteesimenetelmä
  
• spektrimallit
• formanttisynteesi, sinimallit, sinikohinamallit...
• keskittyvät äänen spektrin jäljittelyyn
• laskennallisesti raskasta
  
• soitinmallit
• digitaalinen aaltojohtosynteesi yms.
• jäljitellään jonkin soittimen äänentuottoperiaatetta

Oppitunnin asiat olivat osin vaikeita ymmärtää ja olisikin jossain kohtaa kaivannut pientä lisätietoa. Kuvat tekniikoista varsinkin kaipaisivat lisäselityksiä.

Tehtävä 2: Bittinopeuden vähentäminen

CD-laatuisen äänisignaalin bittinopeus on 1,4 Mbit/s (näytetaajuus 44,1 kHz, bittimäärä 16, 2 kanavaa). Tehtävänä oli pienentää äänisignaalin bittinopeutta yhdistämällä kaksi menetelmää: näytteiden bittimäärän ja näytetaajuuden pienentämisellä. Menetelmiä piti testata musiikkisignaalilla ja selvittää, millä tekniikoiden yhdistelmällä saadaan paras tulos, kun tavoiteltu keskimääräinen bittinopeus on noin kymmenesosa alkuperäisestä.

Valitsin musiikiksi kappaleen, joka sisälsi hentoa kitaran näppäilyä, laulua, rumpuja ja bassoa, jotta kaikkien näiden käyttäytyminen tulisi testattua. Valitsin taajuudelle ja bittimäärälle erilaisia yhdistelmiä, joiden kaikkien keskinäinen tulo oli n. 128kb/s ( n. 1/10 alkuperäisestä bittinopeudesta). 1 bitti vastaa 6 dB tehosuhteena, joten yhden bitin poistamiseksi äänenvoimakkuuden pitää laskea 6 dB (tehollisesti voimakkuus on siis poiston jälkeen 1/4 alkuperäisestä).


Testien perusteella muokatun kappaleen laatu on sitä parempi, mitä suurempi näytteenottotaajuus on. Kuitenkin näytetaajuudeltaan suurimmissa kappaleissa bittejä pitää vähentää niin paljon että vaimennus nousee todella suureksi, jos meinataan saavuttaa 128kb/s bittinopeus. Kahden taajuudeltaan suurimman näytteen kohdalla vaimennus on jo sitä luokkaa että nupit kaakkoon kääntämälläkään ei juurikaan kunnolla kappaletta kuule. Verrattuna saman kappaleen 128kb/s nopeuksiseen mp3-pakattuun muotoon kaikki kokeilut jäävät kuitenkin todella kauas laadullisesti.

Oppitunti 4: Digitaaliset suotimet audiossa

Oppitunti 4 käsittelee digitaalisia suotimia audiossa, sekä esimerkkejä ja toimitatapoja niistä:

Digitaalinen suodatin

• laskentamenetelmä, jolla poistetaan tai vahvistetaan joitain taajuuksia digitaalisesta signaalista
• kaksi päätyyppiä:
• myötäkytketyt eli FIR-suotimet
• takaisinkytketyt eli IIR-suotimet

FIR-suotimet

• impulssivaste on suotimen vaste, kun heräte on yksikköimpulssi
• impulssivaste on aina äärellisen pituinen

IIR-suotimet

• impulssivaste yleensä äärettömän pitkä
• suodin voi olla epästabiili
• stabiiliusehto:
  
• yksinapainen suodin ei saa olla vahvistava (vahvistus kerroin täytyy olla <1)

Digitaalinen resonaattori

• Resonanssi: formantti tai värähtelymoodi
• resonanssin kaistanleveys
• luonnehtii resonanssin terävyyttä
• niiden taajuuksien ero, joilla huippu on vaimentunut 3 dB
• Q-arvo
• keskitaajuus/kaistanleveys
• niillä toteutetaan mm. ekvalisaattorit, vähentävä synteesi, formanttisynteesi jne.

Kokopäästösuodin

• amplitudivaste on tasan 1 joka taajuudella!
• käytetään hyllykorjaimissa ja ekvalisaattoreissa sekä kaikualgoritmeissä
• hyllykorjain
• basso- tai diskanttisäädin
• tarkoitus säätää vain matalien tai korkeiden taajuuksien osuutta
• ekvalisaattori
• muuttaa audiojärjestelmän amplitudivastetta

Murtoviivesuodin

• murtoviive = viive, joka on pienempi kuin näyteväli
• käytetään ongelmissa, joissa tarvitaan interpolointia
• näytetaajuuden tai -hetkien hienoviritys
• epätasavälisen näytejonon palautus tasaväliseksi
• sovelluksia mm. näytetaajuusmuunnos, keilanmuodostus mikrofonijonolla yms.

Oppitunnilla käsiteltiin eri suotimia digiaudiossa, mutta aihe ei sinänsä herättänyt suurta mielenkiintoa minussa. Luulen että tämän oppitunnin hyöty tulisi esille vasta jos alkaisi enemmänkin touhuamaan digiaudion parissa, mutta näin "tavikselle" oli jotenkin raskasta opittavaa. Enpä silti tiedä voiko suotimista nyt mitään riemukasta oppituntia saadakaan. :D

Tehtävä 1: Näytteistys ja dither

Äänenä tehtävässä käytin wav-muotoista musiikkikappaletta. Muuttamalla näytteistyksen taajuutta suuremmaksi (44100Hz --> 48000Hz) ilman uudelleennäytteistystä ääni nopeutui ja taas pienemmäksi (44100Hz --> 8000Hz) muuttamalla se hidastui. Kun taas uudelleennäytteistämistä käyttämällä (--> 8000 Hz) kappale ei hidastunut, mutta laatu laski huomattavasti. Ditherin käytöllä uudelleennäytteistämisen yhteydessä en huomannut olevan merkistystä lopputulokseen.

Oppitunti 3: Äänen digitalisointi ja häiriönpoisto

Kolmannella oppitunnilla päästään jo itse asiaan. Historia on nyt historiaa ja tällä kertaa aiheena on äänen digitoinnin perusteet ja häiriöiden poisto. Oppitunti käsitteli mm. seuraavia asioita:

Äänen digitalisointi:

• ääni (ilmanpaineen vaihtelu) --> mikrofoni --> sähköjännite --> AD-muunnin --> lukujono (binääri)
• AD-muunnoksen työvaiheet:
1. näytteenotto tietyin väliajoin
2. kvantisointi (näytearvojen esitys bitteinä)
• molemmat vaiheet aiheuttavat virheen

Kvantisointi:

• idea: signaaliarvojen esittäminen tietyllä tarkkuudella
• arvot joko pyöristetään tai katkaistaan lähimpään mahdolliseen kvantisointitasoon
• kvantisointi lisää signaaliin satunnaisen virheen
• bittimäärä asettaa kvantisointitasojen määrän
• kvantisointitasoja on 2^bittimäärä
• esim 16 bitillä --> 65536 kvantisointitasoa
• kvantisoinnista seuraa aina kvantisointivirhe, joka aiheutuu juuri pyöristämisestä
• virhe ei voi olla suurempi kuin ½ kvantisointitasoa
• häiriöetäisyys (signaali-kohinasuhde) on suurimman signaaliarvon ja suurimman kvantisointivirheen suhde
• 16 bittiä vastaa 96dB:n häiriöetäisyyttä
• 1 bitin lisäys parantaa häiriöetäisyyttä n. 6dB
  
• kvantisointiin tarvitaan periaatteessa 20 bittiä, jotta saadaan tallennettua kaikki ihmiskorvan kuulemat äänet kunnolla
• käytännössä vähempikin riittää
• esim. CD 16-bit ja puhelin 8-bit

Dither:

• ditteröinnissa signaaliin lisätään hiljaista kohinaa ennen kvantisointia, millä yritetetään satunnaistaa kvantisointivirhe
• edut:
• pienillä signaalitasoilla syntyvä särö muuttuu kohinaksi, joka on vähemmän häiritsevää muusiikissa
• saadaan tallennettua entistä pienitasoisempia signaaleja
• haitta:
• lisätty kohina huonontaa häiriöetäisyyttä
• käytetään sekä AD- että DA-muunnoksessa
• AD: särön vähennys ja pienten signaalien talletus
• ilman ditteröintiä alle vähiten merkitsevän bitin amplitudiset signaalit kvantisoituvat nollasignaaliksi
  
• DA: muunnoksen linearisointi ja pienten tasojen toisto
• dither-tekniikat
• vähentävä dither
• dither-signaali poistetaan käytön jälkeen
• häiriöetäisyys ei huonone
  
• autodither
• dither-signaali tuotetaan digitaalisen signaalin vähiten merkitsevän bitin vaihtelusta
• ei tarvita erillistä satunnaislukugeneraattoria

Kohinanmuokkaus:

• kohinanmuokkauksessa kvantisointivirheen spektriä muokataan suodattamalla ja takaisinkytkemällä vähemmän häiritseväksi
• kvantisointivirhe voidaan laskea

AD- ja DA-muuntimet:

• tärkeitä ominaisuuksia nopeus ja tarkkuus
• hyvät audiokäyttöön tarkoitetut muuntimet ovat 16-32-bittisiä
• AD-muunnin periaatteita:
• rinnakkaiskomparaattori (flash)
• peräkkäisaproksimaatio
• kaksoisintegrointi
• delta-sigmamuuntimet
• DA-muunnin periaatteita:
• useita eri periaatteita, joissa kaikissa bitit muutetaan suoraan jännitteeksi
• kalliita, mutta yksi muunnin riittää parille kanavalle

Taas tuli paljon teoriaa, mutta jotkut kalvoissa esiintyneet käsitteet jäi vähän epäselviksi. Tulevat harjoitukset ehkä selventävät joiltain osin opittua teoriaa. Sinänsä tärkeä aihe ja varmasti tulen opittua hyödyntämäänkin jossain vaiheessa. Häiriönpoistoa voi esimerkiksi tarvita omissa äänitteissä tms. Eteenpäin!

Oppitunti 2: Mennyttä ja tulevaa

Lisää historiaa:

• ensimmäinen DSP-oppikirja ilmestyi 1969
• 1970 kehitettiin lineaarinen ennustuskoodaus, johon perustuvat mm. nykyiset GSM-puhelimet
• 1973 keksittiin FM-synteesi, johon sen aikaiset syntetisaattorit perustuivat
• Ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu digitaaliäänityslaite oli 1978 myyntiin tullut U-matic videonauhuri yhdistettynä Sonyn PCM-1600-adapterilla
• Ensimmäiset samplerit tulivat 1980-luvulla (mm. Fairlight CMI IIx, jossa myös sekvensseri)
• CD-levy kehitettiin 1982 Sonyn toimesta
• 1990-luvulla kehitettiin aktiivinen meluntorjunta, jossa käytettiin vastaääntä vaimentamaan alkuperäinen ääni
• 3D-äänentoisto saapui tuotteisiin n. 1992
• Erittäin tärkeät MPEG multimediastandardit kehitettiin pääasiassa 1990-luvulla:
• MPEG-1 (esim. DCC, DAB) 1990
• MPEG-2 (esim. DSTV, HDTV, DVD) 1993
• MPEG-4 (rakenteinen audio) 1999
• MPEG-7 (audiovisuaalisen informaation kuvaus, tunnistus ja haku oikeassa muodossa) 2001
  
• digitaalinen monikanavaääni kehitettiin 1990-luvulla
• Dolby Digital (5.1) 1992
• CD-levyn parannellut seuraajat Super Audio CD (SACD) ja DVD Audio (DVD-A) kehitettiin 2000-luvun alussa

Digitaalisen audion lähitulevaisuus:

• MPEG-21 (multimedian viitekehys, digitaaliset vesileimat yms.)
• Yhä enemmän kuulonmukaista, älykästä äänenkäsittelyä
• kuulema-analyysi
• äänilähteiden erottelu äänitteestä
• digiaudiosovellukset:
• puhelinjärjestelmät
• musiikintallennus
• digi-tv ja -radio
• lentokoneiden hiljaiset matkustamot yms.
• digiaudion tutkimus
• musiikkisignaalien sisältöanalyysi
• stereofoninen akustinen kaiunpoisto
• moniulotteiset akustiset järjestelmät
• tehokkaat audiokoodausalgoritmit
• äänitiedostojen vesileimaus

Historiaosuutta on nyt päivitetty ja katsaus on luotu jo tulevaisuuteenkin. Nyt voidaan alkaa pikkuhiljaa siirtymään itse asian pariin. Kaksi ensimmäistä oppituntia on nyt ollut oikeastaan vain tällaista perustan luomista tuleville oppitunneille, eikä sinänsä näistä varmaan kauheasti mieleen jää. Hyvä kuitenkin tietää vähän historiastakin miten hommat on lähteneet liikkeelle.

Oppitunti 1: Historian havinaa

Ensimmäinen oppitunti on nyt katseltu ja opin mm. seuraavaa:

• audio tarkoittaa mitä tahansa signaalia, joka voidaan kuulla (20 - 20 000 Hz)
• digitaalisella audiolla on pitkä historia aina 1800-luvulta asti, jolloin kehitettiin mm. puhelin ja ensimmäinen sähköinen soitin musical telegraph
  
• vuonna 1948 perustettiin digitaalisen signaalinkäsittelyn kehitykselle elintärkeät instituutit IRE Audio Group (nyk. IEEE) ja Audio Engineering Society, joiden lehdissä ja konferensseissa julkaistaan nykyisin pääosa DSP:tä koskevista uusista ideoista
  
• Henkilökohtainen elektroniikka sai alkunsa, kun Sony esitteli vuonna 1957 ensimmäisen transistoriradion
• Saman vuonna (1957) otettiin käyttöön myös maailman ensimmäinen DA-muunnin
• FFT algoritmi mullisti laskennan vuonna 1965
• digitaalinen audio arkipäiväistyi 1980-luvun puolivälissä, kun cd-levy tuli markkinoille

Oppimani asiat toivat lähinnä uutta tietoa audion historiasta, joka lähinnä vain lisäsi yleistietoa. Ensimmäisen oppitunnin tiedoista ei välttämättä ole vielä minulle muuta hyötyä kuin tietokilpailuissa nippelitietona. ;) Oli kuitenkin hyvä saada vähän taustatietoa audion ja etenkin digitaalisen sellaisen synnystä ja kehityksestä.

Blogin luonti

Tervetuloa digitaalisen audion kurssiblogiin!

Blogi on nyt luotu ja kaikki on valmiina oppimispäiväkirjan tekoa varten. Uutta hommaa minulle, joten tutkia täytyy hieman tarkemminkin mitä ominaisuuksia löytyy. Palaillaan!